Categories: Haanpää Pentti

Tässäkään kirjastokappaleessa ei ole takakansitekstiä, joten jäätte jälleen vaille hienoa mainostekstiä ja joudutte tyytymään omaan subjektiiviseen arviooni.

Nykyaikaa on siis Haanpään novellikokoelma, jonka tematiikka pyörii Talvisodan ja Jatkosodan ympärillä.
Kokoelmasta löytyy 15 novellia:

Tuokioita
Miina ja helvetinkone
Vanki
Sotamies kyntää
Pyhiinvaellus
Syysilta teltassa
Loma
Vartiossa
Korsussa
Makuusäkki
Lintukauppaa
Jouluna v. 1941
Kirjeet
Haudalla
Korpimailla

Haanpäähän ei suhtautunut armeijaan kovinkaan myötämielisesti eikä pitänyt sotiakaan kovinkaan ihanteellisessa arvossa. Haanpään asenne kuultaa näistäkin novelleista voimakkaasti läpi. Sotiin suhtaudutaan karsaasti, tympeästi, halveksivasti. Poissa on runebergiläinen ihannointi. Sodassa on vain vaivoja; kylmä, nälkä, kolottavat paikat, epäluuloisuus, uskottomat vaimot… Pelkoa käsiteltiin yllättävän vähän, mutta ei sitä kokonaan oltu unohdettu. Päällimäiseksi mauksi jäi katkeruus.

Jätkämäiselle ja karkeahkollekin tyylilleen Haanpää on uskollinen. Luontokuvaus on vahvasti läsnä, ei maalailevaan sävyyn kuten Aholla ja Sillanpäällä, vaan karkeasti ja karusti veistellen.
Tukkijätkäkin vilahtaa kokoelman päätösnovellissa ‘Korpimailla’, joka on hitusen erilainen tässä joukossa.
‘Korpimailla’ -novellin päähenkilönä on nainen, Teerivaaran Anna, jonka näkökulmasta käsitellään sekä Talvi- että Jatkosota. Annasta luodaan tietynlainen suomalaisnaisen perustyyppi, jonka suurimpina murheina on eläinten jättäminen evakkomatkalle lähtiessä ja Teerivaaran “herrankukkaromaisuuden” menetys.
Pidin ‘Korpimailla’ -novellista kaikkein eniten.

Verrattuna Noitaympyrään, tämä oli minulle varsinainen pettymys. Ehkä sotakokemukset olivat Haanpäälle liian tuoreita (Jatkosotahan oli vielä käynnissä Nykyaikaa -kokoelman ilmestymisen aikaan) ja jäljelle vain kyynisyys ja karsaus. En tarkoita, että sodista pitäisi kirjoittaa vain ylevään sävyyn. Haanpäähän on tässä suhteessa vain realisti, hitusen vereslihalla oleva realisti. Novellikokoelman otsikkokin, Nykyaikaa, on hiukan ironiselta kalskahtava ilmaus.

Takakansi:
Ne päivät olivat auttamattomasti ohi, jolloin Iso Herneinen oli mahtavin talo pitäjässä, kylän napa. Ulospäin se näyttää vieläkin komealta. Rakennukset ovat “herraskaisen värikkäät”, työt ja toimet luistavat; mutta nykyisen isännän, Jopi Herneisen, talonpitoa rasittaa jatkuvasti kasvava velkataakka. Kun pulavuosien uhka sitten muuttuu todeksi, kohoaa vasara myös Ison Herneisen ylle. Isännyys kuolee tässä kuten monessa muussakin talossa. Jäljelle jäävät vain isäntien varjot.
‘Isännät ja isäntien varjot‘, pulavuosikuvaus, romaani talonpojan taistelusta maistaan ja mannuistaan herroja, kovakätisiä keinottelijoita ja taloudellista väkivaltaa vastaan, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1935.

Oma arvio:
Noitaympyrän jälkeen odotukset Haanpäältä olivat varsin korkeat. Ehkä liiankin, sillä Isännät ja isäntien varjot toivat pienoisen pettymyksen.

En ehtinyt saada kehenkään henkilöhahmoon tarpeeksi otetta. Tarina pyörii vain väljästi Jopi Herneisen yllä. Ohkaisessa romaanissa esiintyy myös monia muita henkilöitä, kaikki jäävät yhtä vieraiksi. Vaikka eihän sivumäärä saisi rajoittaa henkilöhahmon syvyyttä, ja Haanpää osaa sen novelleissakin (esim. Kotiin).

Jopi Herneinen. Nimi on jo sinällään hyvin merkityksellinen. Jopi vertautuu Raamatun Jobiin, Herneisen tulkitsin vertautuvan ihmisen pienuuteen. Tilan nimi, Iso Herneinen, oli tässä kontekstissa huvittavan ironinen. Jopin tarina alkaa vaimon kuolemasta, päätyen velkojen ja viinan kautta tappoon. Jopista saa tietyllä tapaa kuitenkin jopa hellyyttävän kuvan. Iso, kömpelö mies, epätoivoinen taistelija on ajettu ahtaalle.

Pidän edelleenkin Haanpään kerrontatyylistä. Se on ironinen, leikittelevä, ehkä hiukan pilkkaavakin. Haanpäähän oli tunnettu kärkkäästäkin yhteiskuntakritiikistään, ja se näkyy myös tässä teoksessa.

Minut tämä teos kuitenkin jätti hiukan kylmäksi. Jos Isännät ja isäntien varjot kiinnostaa vielä tarkemmin, suosittelen lukemaan Juhani Sipilän artikkelin “Meidän ja teidän välillä suuri juopa”. Köyhät ja rikkaat Pentti Haanpään romaanissa Isännät ja isäntien varjot. Se löytyy Kirjallisuudentutkijain Seuran aikakausilehdestä Avain 3-4/2005.