Categories: Mäki Reijo

Takakansi:

Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik.yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta.

Jäätynyt enkeli on kertomus Porissa sattuneesta nuoren naisen kuolemantapauksesta, jonka tutkimuksiin Vares joutui mukaan tuttavankauppaa. Jutun takaa alkaa paljastua syvälle ja pitkälle ulottuva verkosto, jolla isot pojat Porin kaupungissa panevat asiat hoitumaan. Tutkimukset vievöt sameisiin vesiin – pohjalle niin sosiaaliryhmien asteikolla kuin Mäntyluodon satama-altaassa…

Oma arvio:

Kaksi Vares-juttua peräkkäin on maksimi määrä sairastellessakin. Sen useampaa näitä ei kestä yhteen syssyyn. Kuten monissa dekkarisarjoissa, tässäkin homma alkaa toistaa itseään turhan paljon. Viihdyttävimpinä nämä ovat nimenomaan satunnaislukemistona.

Jäätynyt enkeli on kuitenkin lukemieni Vares-juttujen parhaimmistoa. Se on järjestyksessään viides Vares-tarina (pyrin lukemaan nämä kronologisessa järjestyksessä), joten ehkä alun haparointi on siirtymässä historiaan ja Vareksen hahmo, toimintatavat ja muut systeemit alkavat saada varmuutta. Jäätynyt enkeli on tasapainoinen juttu erittäin hilpeää loppuaan myöten (on muuten ensimmäinen lukemani dekkari, missä juttu ei varsinaisesti ratkea!) ja hyvin uskottava tapaus kaikkiaan.

On helppo ymmärtää miksi tästä jutusta on tehty elokuvakin: V2 – Jäätynyt enkeli. En ole nähnyt yhtäkään Vares-elokuvaa, mutta miellän Vareksen tosiaan ihan Juha Veijosen näköiseksi (sen sijaan en voi ymmärtää miksi helvetissä Hautavainion rooliin on laitettu Jope Ruonansuu?!). Nyttemminhän Veijosen tilalle tulee Antti Reini, enkä pidä ajatuksesta yhtään. Onneksi mielikuvissani Vares voi yhä pysyä Veijosena.

Takakansi:

Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik.yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta.

Vuosisadan kuumin kesä. Kosto elää Kakolanmäellä. Asiakkaan kauniista rouvasta huolimatta Vares aistii vanhan raadon lemun. Eräs elämä päättyy Vartiovuorella. Kuuma raha ja viileä silkki kahisevat. Ja taustalla luikertaa ovela Sukkanauhakäärme.

Oma arvio:

Sairaslomalla enteroviruksen kourissa oli hyvä palata astetta rennompaan lukemiseen, jota Vares-dekkarit minulle edustavat. Sitä paitsi edellisestä Vareksesta alkoi jo olla aikaa, joten ajattelin hilpeän yksityisetsiväjuopon kohentavan oloani.

Sukkanauhakäärme on Vares-juttujen keskitasoa. Ihan hyvä, tavanomainen, viihdyttävä muttei kovin erikoinen. Loppuhuipennus on ehkä turhankin teatraalinen kirjan tasoon ja muihin tapahtumiin nähden. Pidin kovasti Mäen ratkaisusta kuljettaa tarinaa vuorotellen sekä Kakolassa kostonhimoisen Rappin kanssa että vapaammin Turussa Vareksen kanssa. Jännitti kovin, että miten tarinat lopulta kytkeytyvät yhteen.

Kapakat, hurtti huumori ja Vareksen mieskunto olivat tässäkin pläjäyksessä kohdillaan enkä sen enempää odotakaan.

Takakansi:

Rento turkulaisdekkari Jussi Vares varjostaa idänkaupan konsulttia ja tämän syrjähyppyjä Tallinnassa. Huimassa seikkailussa pyörivät mukana niin lännestä tilattu palkkamurhaaja, suomalainen jobbari, gruusialainen KGB-pomo kuin suloinen virolaishuorakin.

Oma arvio:

Miten minusta tuntuu, että Reijo Mäki on erityisen innostunut nimenomaan näistä itään liittyvistä jutuista? Vai liekö syynä se, että 80-luvulla Neuvostoliitto oli Suomessakin niin pinnalla oleva asia? No, ei kai sitä nyt varsinaisesti viaksi voi laskea. Monikin kirjailija jumiutuu jonnekin tietynlaiseen miljööseen ja kun sen hallitsee, niin homma kulkee kuin juna kiskoilla.

Pyrin lukemaan nämä Vares-kirjat ilmestymisjärjestyksessä, sillä minua kiinnostaa se kuinka Jussi Vareksen hahmo kehittyy. Toistaiseksi kehitys on ollut olematonta, mutta kai se on miehillä aina hiukan viiveistä? En luonnollisestikaan odota mitään “päätti mennä naimisiin ja hankkia lapsia” -ratkaisua (revin pelihousuni jos näin käy), mutta Vareksen vanheneminen kiinnostaa.

Marraskuu on musta hauta oli hiukan mitäänsanomaton Vares. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ei erityistä moitittavaa, ei erityistä kiitettävää. Synkeä tarina, jossa huumorinkukka ei kukkinut niin paljon kuin Mäellä yleensä. Jussi ryyppää, joutuu kiperiin tilanteisiin, ryyppää, varjostaa krapulassa, ryyppää… Ihailtavaa oli se, että tässä Vareksen sankaruus jäi vähemmälle. Vares auttoi jutun ratkaisussa, mutta ei ollut mikään selkeä sankarihahmo. Ratkaisu oli mielestäni hiukan ei-tyypillinen ja sen vuoksi erittäin hyvä. Erityistä sankaria ei ollut ylipäätään, mutta sitä ei voi laskea viaksi tälle teokselle.

Vares-kirja oli jälleen oivallista bussilukemistoa. Ei vaadi syvää keskittymistä, voi jättää helposti kesken ja pokkariversio kulkee kätevästi taskussa. Kouluarvosanana antaisin 8-.

Takakansi:

Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik.yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta.

Kaappausyrityksiä osakekaupoissa Helsingissä. Hermopeliä monialakonsernissa Turussa. Pornokustantaja rahan ja vallan kuvioissa. Kaunis nainen, joka on nähnyt liikaa. Vares ei ole asialla vain rahasta: hänen on saatava tietää, minne katosi satakieli Ilona Salamander.

Oma arvio:

Tämä on sekä lukujärjestyksessäni että Mäen tuotannossa toinen Vares (pyrin lukemaan nämä järjestyksessä). Vareksen hahmo alkaa selvästi jo löytää todellakin paikkansa ja Mäki taas tyylinsä. Selkeä parannus siis edelliseen (Moukanpeli) verraten.

Kielellisesti Satakieli lauloi yöllä on edelleen mukavan rentoa kerrontaa. Ei kuitenkaan ihan niin räväkkää kuin edellinen, mutta viihdyttävää kuitenkin. Mäki osaa kaivaa juuri oikeat ilmaisut Vareksen suuhun ja rakentaa näin koko hahmosta uskottavan. Ilona Salamander käytti aivan toisenlaista kieltä ja näin ollen vahvisti hänenkin uskottavuuttaan.

Rakenne oli dekkarimaiseen tapaan koukuttava huolimatta siitä, että ajoittain pörssimaailman salat ja vehkeilyt menivät minulta yli hilseen. Se ei kuitenkaan haitannut tarinan ymmärtämistä, sillä toiminta oli kuitenkin rautalangasta väännetyn suoraviivaista murhayrityksineen, katoamisineen ym. Vareksen röyhkeys viehätti tässä kaikkein eniten. Jätkällä tosiaan on pokkaa tekeytyä vaikka miksi ja olla tietävinään ties mistä!

Kevyttä viihdettä. Ei mitään syvältä luotaavaa arviota, muuta kuin että tehokkaasti Varekset ovat uponneet meikäläiseen, joka ei noin muuten dekkareista juuri piittaa.

Takakansi:
Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik. yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta.
Moukanpeli tuo Vareksen polulle sahattuja aseita ja suuria seteleitä, tulilankaa ja peukaloruuveja. Elämän, kuoleman ja rahan pelissä Vares metsästää halki Euroopan huijareita ja perinnön kyttääjiä, jotka eivät koskaan myönnä häviävänsä.

Oma arvio:
Tämä on siis ensimmäinen Vares-seikkailu (outoa, ettei sitä mainita takakannessa vaikka minulla on painos vuodelta 2006) ja ensimmäinen Vares-juttu minkä ylipäätään luen. En ole lukenut muutakaan Reijo Mäen tuotantoa aiemmin.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirjan kieleen. Se on ronskia, konstailematonta ja viihdyttävää. Sävy on jatkuvasti hieman ironinen eikä juuri mitään tunnuta ottavan vakavasti.

Pidin heti Jussi Vareksen hahmosta. Hän on tyypillinen kovaksikeitetyn dekkarityypin hahmo; hiukan kovapintainen, salaa romantikko, yksinäinen ja muista riippumaton. Ainoastaan mielikuva Juha Veijosesta häiritsi hiukan Vareksen muotoutumista mielessäni.

Tarina itsessään ei ollut kovin kummoinen. Pikku juoni, joka loppua kohden paisuu turhankin mahtipontiseksi terroristijärjestöineen. Tarina kurotaan nopeasti kasaan viimeisen parinkymmenen sivun aikana ja loppu ei ollut muutenkaan järin yllättävä.

Varekset jäävät tauolle omassa lukemistossani nyt olosuhteiden pakostakin, mutta ei tämä minua noin muuten miksikään järkkymättömäksi faniksi saanut.
Ihan mukavaa viihdettä.