<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="0.92">
<channel>
	<title>Morren maailma</title>
	<link>http://morre.laiskiainen.org/blog</link>
	<description>Kirjoituksia kirjoituksista</description>
	<lastBuildDate>Sun, 05 Sep 2010 14:53:57 +0000</lastBuildDate>
	<docs>http://backend.userland.com/rss092</docs>
	<language>en</language>
	<!-- generator="WordPress/3.0.1" -->

	<item>
		<title>Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset (1800-luku / 2006)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Edgar Allan Poe (1809-1849) oli kauhu-, rikos-, fantasia- ja tieteiskirjallisuuden edelläkävijä ja novellin mestari. Poen suvereeni taiturimaisuus, rajaton mielikuvitus, analyyttinen kertojan ääni sekä tekstissä elävä huumori ovat innoittaneet monia kirjailijoita Charles Baudelairesta Conan Doyleen. Tähän kokoelmaan on koottu kaikki Poen kertomukset. Jaana Kaparin ajana tasalla oleva ja monisärmäinen käännös tuo esiin Poen kielellisen taituruuden ja kyvyn luoda hyytävää tunnelmaa. Oma arvio: Vihdoin sain tämän massiivisen luku-urakan päätökseen. Aloitin tämän tiiliskiven lukemisen joskus keväällä ja nyt sitten sain viimeisenkin novellin [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=543</link>
			</item>
	<item>
		<title>Reijo Mäki: Jäätynyt enkeli (1990)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik.yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta. Jäätynyt enkeli on kertomus Porissa sattuneesta nuoren naisen kuolemantapauksesta, jonka tutkimuksiin Vares joutui mukaan tuttavankauppaa. Jutun takaa alkaa paljastua syvälle ja pitkälle ulottuva verkosto, jolla isot pojat Porin kaupungissa panevat asiat hoitumaan. Tutkimukset vievöt sameisiin vesiin &#8211; pohjalle niin sosiaaliryhmien asteikolla kuin Mäntyluodon satama-altaassa&#8230; Oma arvio: [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=540</link>
			</item>
	<item>
		<title>Reijo Mäki: Sukkanauhakäärme (1989)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik.yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta. Vuosisadan kuumin kesä. Kosto elää Kakolanmäellä. Asiakkaan kauniista rouvasta huolimatta Vares aistii vanhan raadon lemun. Eräs elämä päättyy Vartiovuorella. Kuuma raha ja viileä silkki kahisevat. Ja taustalla luikertaa ovela Sukkanauhakäärme. Oma arvio: Sairaslomalla enteroviruksen kourissa oli hyvä palata astetta rennompaan lukemiseen, jota Vares-dekkarit minulle edustavat. Sitä [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=538</link>
			</item>
	<item>
		<title>Stephen King: Auringonlaskun jälkeen (2008)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Auringonlaskun jälkeen sisältää neljätoista hyytävää kertomusta. Yhdessä niistä potilas kertoo psykiatri Johnny Bonsaitille löytäneensä syrjäiseltä pellolta kiviringin, portin toiseen maailmankaikkeuteen. Toisella puolella häämöttää vieras universumi, joka on omallemme vihamielinen. Potilas uskoo, että hänen raskas tehtävänsä on yrittää säilyttää maailman tasapaino. Psykiatri ristii tapauksen N:ksi ja toteaa potilaan kärsivän pakko-oireista ja unettomuudesta. Kun N tekee itsemurhan, psykiatri lähtee tutkimaan peltoa nähdäkseen kivet omin silmin. Kohta psykiatri alkaa kärsiä samoista oireista kuin potilaansa&#8230; Oma arvio: Olen aina pitänyt Kingin novellikokoelmista. Herralla [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=536</link>
			</item>
	<item>
		<title>Hajatelmia, osa 1</title>
		<description><![CDATA[Kuluneella viikolla on tullut paljon keskusteltua maahanmuuttajista, kulttuurien yhteentörmäyksistä, ennakkoluuloista ja rasismista. Pohjalla oli ennen kaikkea uutinen, jossa kuntosaliyrittäjä kielsi rukoilun kuntosalin pukutiloissa. Kävin ko. kuntosalilla muutama vuosi sitten säännöllisesti ja siltä pohjalta ymmärrän oikein hyvin yrittäjän ratkaisun. Eduskuntavaalien lähestyessä maahanmuuttaja-asiatkin nousevat tapetille. Tilanteet ja kannanototkärjistyvät puolin ja toisin; maahanmuuttokriittisiä syytetään rasisteiksi ja myönteisemmin asiaan suhtautuvia muuten vain sokeiksi. Molemmilla osapuolilla on taatusti pointtinsa. Itse taidan lukeutua siihen kriittisempään puoleen, vaikka ihan kaikkea en siltäkään osin hyväksy. On kummaa silti, [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=437</link>
			</item>
	<item>
		<title>Ulla-Maija Paavilainen: Sokerisiskot (2008)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Sirkun, Pulmun ja Mariannen yhteisestä lapsuudesta on vierähtänyt aikaa, ja sisaret ovat ajautuneet valovuosien päähän toisistaan. Vanhin heistä, Sirkku, on kampaamonomistaja, jolle kotipihan kukkaistutukset ovat henkilökohtaisen näytön paikka. Pulmu on perustanut Powerwoman Institutin, hän vetää sparrauskursseja yrityksille ja piilottaa nyrjähtäneen elämäntilanteensa liituraitakuoren alle. Sisariaan nuorempi Marianne on maailmalla menestyvä valokuvaaja, jolla on intohimoinen rakkaussuhde mallityttö Chiaraan. Kun sairaalasta varhain aamulla soitetaan Sirkulle ja ilmoitetaan äidin kuolemasta, naiset joutuvat pitkästä aikaa kohtaamaan menneisyytensä ja toisensa. Mieleen nousee haikeutta ja kauniita [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=434</link>
			</item>
	<item>
		<title>Etelä-Savon riemuja, osa 4</title>
		<description><![CDATA[Vähän venähtänyt jatko-osan kirjoittaminen, sillä oikeastaan viimeinen päivä ja kohde on ehkä lukijan kannalta kaikkein tylsin. Joka tapauksessa päädyimme sitten Mikkeliin. Ajattelimme sen olevan jo matkan varrella kotiin päin ja lisäksi oli aiheellista palkita mukana reippaasti matkustanut Pikku Otus. Sovimme, että viimeinen lomapäivä on Pikku Otuksen päivä ja suuntana oli Visulahti. Saavuimme siis Mikkeliin Savonlinnan pällistelyn jälkeen. Majapaikkanamme oli Sokos Hotel Vaakuna. Siisti ja mukava paikka, mutta kunnon ilmastointia olisi kyllä kaivannut. Huoneessa oli isohko pöytätuuletin, mutta eihän se ilmastointia [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=429</link>
			</item>
	<item>
		<title>Etelä-Savon riemuja, osa 3</title>
		<description><![CDATA[Keskiviikkoillan myrsky (Veera) Punkaharjulla oli lyhyehkö ja melkoisen lievä vaikkapa Uuraisiin verrattuna. Useita kaatuneita puita, sähkö- ja vesikatkos Putikon hovissa ja muuta pientä sekasotkua. Tältä näytti Putikon hovin päärakennuksen etupiha. Yleensä tuossa kohdin pihaa oli auto tai skootteri parkissa, mutta jostakin syystä nyt niin ei ollut. Leikkimökki kärsi vaurioita, mutta muuten rakennustuhoilta vältyttiin. Kello läheni iltakymmentä ja odottelimme yhä tietoa siitä, että lähteäkö vai jäädäkö. Sähkökatkon kanssa olisi vielä tullut jotensakin toimeen, mutta vesikatko olisi ikävämpi juttu. On ikävää etsiä [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=413</link>
			</item>
	<item>
		<title>Etelä-Savon riemuja, osa 2</title>
		<description><![CDATA[Puutalot hengittävät. Ehkä siksi niissä on niin erityisen mukavaa nukkua ainakin kesähelteillä. Nukuimme siis oikein oivallisesti Putikon hovissa ensimmäisen yömme ja olimme valmiina ensimmäiseen kokonaiseen päivään Punkaharjulla keskiviikkoaamuna. Putikon hovissa sai tilata aamiaisen halutessaan ja se syötiin päärakennuksessa. Ensimmäiselle aamulle sen halusimme, mutta jatkossa ajattelimme hyödyntää keittiötämme ja syödä aamupalan rauhassa. Olemme etenkin aamuisin tavallista erakkomaisempia, jolloin vieraat ihmiset yksinkertaisesti ahdistavat. Putikon hovissa näytti kuitenkin sen verran hiljaiselta, että mekin uskaltaisimme julkisiin tiloihin. Emme (onneksi, nimittäin ainoana asiakkaana oleminen ahdistaa [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=405</link>
			</item>
	<item>
		<title>Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani (1847)</title>
		<description><![CDATA[Takakansi: Kotiopettajattaren romaani on 1800-luvun kuuluisimpia romaaneja, köyhän ja vaatimattoman nuoren naisen ja rikkaan ja tuiman kartanonherran synkänkaunis rakkaustarina, joka lumoaa yhä uusia lukijapolvia romanttisella kohtalonomaisuudellaan. Se on kertomus orvosta tytöstä, josta kasvoi ulkonaisesti sävyisä ja huomaamaton mutta sisäisesti intohimoinen ja oman aikansa arvoja uhmaava vahva nainen. Charlotte Brontën intensiivinen kertojanääni vangitsee ja viettelee heittäytymään tarinan vietäväksi. Oma arvio: Olin hiukan pessimistinen, mutta silti utelias tätä romaania kohtaan. Etenkin takakansitekstin ylistys kertomuksen vetävyydestä&#8230; Hoh! Kuka noita uskoo? Ainahan kirjoja mainostetaan [...]]]></description>
		<link>http://morre.laiskiainen.org/blog/?p=403</link>
			</item>
</channel>
</rss>
